Navigaatio
18.02.2013 12:50

MUD CAKE -MUFFINSSIT

Haa, meikä leipoi! Muffinsseja, lauantaina Arezin kaksvitosten kunniaksi, kun ei sen superkokin himaan vaan voi mennä tyhjin käsin. Mä en ole tosiaan leiponut noi kahteensataan vuoteen, joten lievästi sanottuna yllätyin kun menin vielä ihan onnistumaankin!
Ja nyt yllätän niin itseni, kuin varmasti teidätkin postaamalla tänne jotain ruuanlaittoon liittyvää ja jakamalla kyseisen superhelpon muffeohjeen teikäläisten kanssa. Te ootte toivoneet tosi paljon niitä ennen vähän tiuhempaan tahtiin tulleita kokkailujuttuja ja vaikka muffinssiresepti ei nyt ehkä ole ihan sitä mitä ootte niissä kommenteissanne ajaneet takaa, niin kai tästä on ihan hyvä lähteä taas liikkeelle..?

 Valkosuklaiset mud cake -muffet 
100 g valkosuklaata
100 g voita
3/4 dl sokrua
1 tl vaniljasokeria
2 munaa
1 1/2 dl vehnäjauhoja
1/2 tl leivinjauhetta
ripaus suolaa
Vaahdota pehmeä voi ja sokeri. Lisää joukkoon munat yksitellen, vatkaa samalla reippaasti. Lisää joukkoon sula suklaa. Yhdistä kuivat aineet ja lisää taikinan joukkoon, vatkaa sen verran että seos on tasaista. Lusikoi taikina muffinssivuokiin ja paista uunin keskitasolla 200 asteessa n. 10 minuuttia.
Bongasin reseptin jokunen aika sitten jostain Valion reseptilehtisestä, jonka nappasin kaupan kassalta mukaan. (Onko joku muu pakkomielteinen kaiken maailman ruokalehtisten lueskelija? Meikällä on esimerkiksi aina bileet, kun uus Ruoka Pirkka on julkastu ja luen sen yleensä jo kävelymatkalla kaupasta kotiin… Ihan normaalia.) Muffinssien päälle väsäsin peruskuorrutteen tomusokerista ja vedestä, mutta lisäsin joukkoon pienen lusikallisen vadelmahilloa väriä ja makua tuomaan. On kyllä tosi hyviä ihan ilmankin, tuli ton kuorrutuksen kanssa ehkä vähän äklömakeita…
Testasin muuten samoja muffeja eilen korvaten valkosuklaan tummalla suklaalla ja tuli ihan överihyviä! Paistellessa kantsii pitää huoli siitä, ettei paista muffinsseja turhan kypsiksi, jotta sisus jää vähän kosteaksi. Se on sitten ihan omasta mausta kiinni, haluaako suklaasisuksen jäävän ihan juoksevaksi vai tykkääkö rapsakammasta meiningistä – paiston kesken esmes hammastikulla koklailemalla selviää se, missä mennään.

08.04.2012 14:06

HOME BRUNCH

Kotibrunssi – paras tapa aloittaa ne sunnuntaiaamut, jolloin ei pääse liukenemaan himasta kaupungille herkuttelemaan.

Tää päivä lähti siis käyntiin ylläolevissa merkeissä. Ei paha. Mutta nyt se kuitenkin jatkuu vähän ikävämmissä tunnelmissa, kirjoittamattomat duunit ja deadlinet ovat nimittäin taas jostain mulle täysin mystisestä syystä yhtä päivää lähempänä…

Mutta ennen kuin hyökkään niiden hommien kimppuun, niin yks juttu vielä. Teiltä meinaan pukkaa taas aikamoisia määriä kaveripyyntöjä tuolla Facebookin puolella, mutta mä en valitettavasti vieläkään hyväksy FB-kavereiksi muita kuin sellaisia ihmisiä, jotka tunnen ihan oikeasti. Toivottavasti ymmärrätte tämän. Ja sitä vartenhan on olemassa blogin oma FB-sivu, jonne päivittelen kaiken blogiin liittyvän tavaran ja hölisen silloin tällöin kai vähän jotain asiaanliittymättömiäkin… Ja se NFV:n Facebook-sivuhan löytyypi täältä.

// Home brunch – the perfect way to start a Sunday when you’re too busy (or lazy…) to go out and eat.

And hey guys, you’ve been friending me again a lot on Facebook but unfortunately I only accept friend requests from people I actually know in real life. Sorry for that sweeties but that’s why I’ve created a Facebook page for my blog and by liking it you as blog readers can get connected with me on Facebook. You can find the FB page here!


10.02.2012 10:06

HERKULLISTA HUOMENTA

Mä en ikinä osta tuontimarjoja talvella, mutta nyt teki niin perskuleesti mieli tuoreita marjoja, että oli pakko. Oon tässä yrittänyt vähentää kaiken maailman karkinmussutusta sun muuta ja koska tuoreet mansikat yksinkertaisesti ovat ainoa salmiakkia herkullisempi asia, niin ratkaisu oli aika looginen. Mansikoiden lisäksi lappasin ostoskoriin myös rasiallisen pensasmustikoita ja näistä plus luonnonjogurtista koostuva kombo on näin talvenkin keskellä äärimmäisen erinomainen aamu-, väli-, ilta- ja no, ihanmikätahansapala.

Ah. Nyt mä kiskon ton naamariin ja alan valmistautumaan tänne mun kämpille kohta paukahtavien toimittajan ja kuvaajan vastaanottamiseen. Ihanaa perjantaita murmelit!


09.10.2011 21:00

PARANTAVA ROHTO

Jokunen siellä kyseli reseptiä sille eilen kuvissa vilahtaneelle kanakeitolle a.k.a. lohtukeitolle, joten täältäpä tulee. Hyvin pähkinän kuoressa.

Heitä aluksi kattilan pohjalle oliviiöljyn sekaan kanasuikaleet (mieluiten siis suikaloidut fileet), paloitellut sipuli, porkkana ja paprika sekä raastettu inkivääri – paistele ihan hetkinen, älä ruskista. Sitten joukkoon kaadetaan vesi, kanan ja vihannesten määrästä riippuen joku 0,75 – 1 l, ja sitähän voi lisäillä jos näyttää siltä että lientä ei ole tarpeeksi (tai sitten joudut lisätä sitä lopuksi kun tajuat keitossa olevan vähän turhankin paljon potkua, kröhöm…).
Yritin tota reseptiä kirjoitellessani muistaa mitä kaikkea sinne viskasin, mutta unohdin tuosta hienosta kuvasta näköjään ainakin kasvisfondin, sen nimittäin lisäsin joukkoon veden lisäämisen jälkeen. Melko samaan syssyyn keittoon lisätään myös currytahna (maun mukaan, jos ei ole vahvojen makujen ystävä, niin kannattaa alotella varovasti, itse länttäsin joukkoon pari lusikallista), sekä maustetaan chilijauheella, suolalla ja pippurilla. Mä laitoin joukkoon myös ihan curryjauhetta ja joku cayannepippurikin vois varmaan sopia ihan kivasti.
Sitten koko setin annetaankin porista kannen alle jostain paristakytä minsasta puoleentuntiin, porkkanoita kokeilemalla selviää milloin aletaan olla valmiita. Ja ihan loppumetreillä joukkoon voi halutessaan lisätä sitten ne nuudelit, joiden pehmentymisen jälkeen keitto onkin valmis nautittavaksi.
Herrrkua, ja aivan varmasti avaa röörit.

« Vanhemmat