Niin niin, koulujuttujahan tässä piti kirjoitella, mut kuinkas sit kävikään… Eli tässä taas vastauksia niihin teikäläisten lähettämiin kysymyksiin, tällä kertaa bloggaamiseen liittyviin.
BLOGGAAMINEN & TYÖ
Mitä blogeja seuraat?
Suomalaisista Kaikki mitä rakastin, Jenna K, Yes dear, Paras aika vuodesta, Pure love, Freebird, My Exploration, Rokkirekki, Colour me!, 365 days with Ida… Varmasti tästä nyt puuttuu joku, mutta siinä nyt ainakin sitten tän hetken luetuimmat.
Osaatko sanoa mitä blogia/blogeja olet seuraillut kaikista pisimpään?
Veikkaisin, että Stellan mahtavaa Paras aika vuodesta -blogia. Se taitaa olla ainut blogi, jonka lukemista en ole lopettanut missään vaiheessa, vaan pysynyt aina uskollisena kelkassa :-D
Milloin oli sellainen hetki jolloin tajusit että ihmiset oikeasti seuraa sun blogia?
Ihan konkreettisesti sitä varmaan alkoi tajuta silloin joskus, kun jengi alkoi ekoja kertoja tunnistella usein kaupungilla ja kaupoissa. Plus samaten varmaan silloin aikoinaan, kun blogin uniikit kuukausikävijämäärät nousivat kuusinumeroisiin lukuihin.
Oon aina miettiny kuka ottaa sun asukuvat vai otatko kameran jollain itselaukasimella?
Silloin kun asukuvat on otettu sisätiloissa, niin oon ottanut ne yleensä itse itselaukaisimen ja jalustan kanssa, mutta ulkona otetut asukuvat on sitten ottanut yllättäen joku muu :-D Yleensä joku kaveri. Espoossa visitoidessani nakitan käytännössä lähes aina äitini kameran taakse, käyttäen kiristyskeinona sitä että kuvaan itse hänen Nuppu Home -blogiinsa, hahaa!
Kysymykseni olisi, että saatko sä rahaa näistä blogi-jutuista? Ja jos saan kysyä (tiedän että palkka-asiat ei kuulu meille lukijoille) mutta paljon tienaat kuukaudessa?
Jos kerran tiedät, että tuntemattoman ihmisen tulot eivät varsinaisesti kuulu ulkopuolisille, niin miksi sitten kysyt niistä? Mutta vastaus ensimmäiseen kysymykseesi, kyllä saan rahaa bloggaamisesta ja elätän itseni sillä.
Mikä susta tulee “isona”, tai mikä on sun unelma-ammatti? Vai onko bloggaus se sun juttu, että haluisit jatkaa sitä eläkepäiviin asti?
Ei, bloggaus ei ole se juttu :-D Enkä ylipäätään kykene näkemään bloggaamista “ammattina”, vaikka se nyt työni ja tulonlähteeni onkin ja vaikka haluan tottakai jatkaa tän tekemistä, ja toivottavasti teenkin tätä vielä pitkään. Mutta se unelma-ammatti läpileikkaisi jotenkin media- ja muotialaa, sen tarkemmin en osaa hommaa lähteä määrittelemään, kun fiilistelen aina milloin mitäkin :-D Avoimin mielin etiäpäin!
Nyt kun kesäduunien hakuaika on kuumimmillaan niin kysyisin, että minkälaisia eri kesätöitä (+ muita töitä) oot tehnyt vuosien varrella?
Mä aloitin kesä- ja iltaduunit lukion alussa, pääsin töihin Isoon Omenaan momitoimijanaiseksi, eli olin Lippupalvelun myyjä, jätskimyyjä ja koko kauppakeskuksen infopiste samalla luukulla. Mulla oli ehkä maailman paras ja ihanin pomo, joka antoi mun tehdä tosi joustavasti ilta- ja viikonloppuvuoroja, joten tein hommia sitten koko ajan koulun ohella – jymähdinkin sitten siihen samaan paikkaan koko lukioajaksi ja vielä muutamaksi vuodeksi sen jälkeenkin. Se oli ihan hauskaa hommaa.
Ennen tota kunnon duunia tein jotain harjottelujaksoja muutamissa vaatekaupoissa.
Miten oot mielestäs muuttunu ihmisenä siitä kun aloitit blogin?
Jos nyt tarkoitat ihan vain sitä, että kuinka bloggaaminen on mua muuttanut, niin ainakin musta on tullut varmasti reippaasti kärsivällisempi ja osaan hillitä hermostumistani huomattavasti paremmin, kuin silloin kun aloitin :-D Tästä kiitos idioo…eikun anonyymikommenteille. Muistan vieläkin, kuinka ihan homman alussa kuumuin ja innostuin ihan törkeästi aina kaikista urpokommentoijista ja tykitin kaikille aina ihan olan takaa takasin :-D Aika pian sitä sitten kuitenkin tajusi, että parempi olla kuumumatta. Toisaalta olen tajunnut samalla myös sen, että tarpeen tullen kyllä kuuluukin kuumua.
Olisi mielenkiintoista kuulla, miten näet oman roolisi bloggaajana, koetko että tasapainoilet joskus erilaisten rooliodotusten välillä (esim. lukijat, mainostajat…)?
En, koska teen tätä omilla ehdoillani, niin että homma on itseni näköistä ja juuri sellaista, mitä mä haluan sen olevan. Jos pyrkii miellyttämään lukijoita, lopputulos on persoonaton. Jos taas pyrkii miellyttämään mainostajia, koko bloggaamisen idea mielestäni kuolee, kun kaikki aitous ja luotettavuus katoaa ja blogista tulee pelkkä mainospaikka. Kun blogia tekee “itselleen”, omalla tyylillään ja aitona itsenään, niin sen löytävät kyllä niin lukijat kuin sitten ne oikeat yhteistyökumppanitkin, joiden kanssa hommia pääsee tekemään just sillä tavalla kuin itsestä oikealta tuntuu.
Mitkä ovat olleet avaintapahtumia “urallasi” bloggaajana?
Tähän mennessä siisteimpiä juttuja ovat kyllä olleet molemmat jenkkilänreissut, ensin se kun Lindex lennätti mut Losiin haastattelemaan Rachel Zoeta ja sitten kun H&M kuskasi mut Nykiin Versace for H&M -bileisiin. Tuo oman korumalliston suunnittelu on nyt yllättäen tuoreimpana mielessä ja sydämessä, oon siitä tilausuudesta ihan mielettömän iloinen!
Lopulta taas kaikki yllämainitun tyyliset hommat kuitenkin kalpenee niiden hetkien rinnalla, kun tapaan teitä lukijoita, kun tuutte halaamaan kadulla tai kun luen jotain mielettömän ihania sähköposteja teikäläisiltä..:-) Kyllä ne kuitenkin kertoo ja merkitsee eniten.
Bloggaamisen 3 huonointa puolta?
En oikeasti keksi kolmea. No ok, on niitä päiviä, että ottaa pannuun kun tunnistetaan ilman meikkiä pieruverkkareissa ruokakaupassa pakastepitsa sylissä. Ylipäätään ne negatiiviset puolet liittyy mulla lähinnä enemmänkin noihin bloggaamisen mukanaan tuomiin juttuihin, kuin tähän itse bloggaamiseen.
Kun sähän näät onko samalla ip-osoitteella kirjotettu kommenttia aiemminkin, niin ootko tehnyt mitään pahoja bustauksia asiaan liittyen? Eli esim. niin, että joku tunnettu “hyväkäytöksinen” bloggari kommentoi yleensä asiallisesti, mutta anonyymisti lähettääkin haukkumisviestejä?
No tosi vähän on mitään tollasia bloggaajiin liittyviä bustauksia tullut tehtyä. Mutta muuten aika hauskoja tapauksia on kyllä ollut, mut en mä niistä tässä sen kummemmin lähde kirjoittelemaan. Lähinnä noista nyt ylipäätään saa hyvät naurut itse :-D
Ärsyttääkö kun sinua syyllistetään kulutustottumuksistasi?
Ärsyttää siinä mielessä, että ihmiset tekevät siitä yleensä aivan uskomattoman mustavalkoisia johtopäätöksiä muuhunkin elämään ja elämäntapaan. Tyyliin kun kerran shoppailen, niin teen varmasti kaiken muunkin elämässäni epäekologisesti. Totuus on tuosta melkoisen kaukana.
Miten suhtaudut tähän blogaajien yhteydessä paljon puhuttuun kaupallisuuteen? Onko ihmisten osittain negatiivinen asenne näihin “ilmaislahjoihin” mielestäsi yliampuvaa?
Tää on vähän kakspiippuinen juttu. Markkinoitumiseen ja kaupallisuuteen suhtautuminen blogeissa ylipäätään negatiivisesti on mun mielestä paikoittain hyvinkin yliampuvaa, harva tuntuu ajattelevan asiaa kovinkaan pitkälle – en tiedä kuinka kriittisiä nämä samat ihmiset ovat esimerkiksi aikakauslehdissä esiintyviä mainoksia ja sisältömainontaa kohtaan. Ymmerrättävää on, että raha seuraa sinne, missä ihmiset – eli kuluttajat – ovat.
Mutta harmillisen monissa blogeissa esiintyvään piilomainontaan mun mielestä sen sijaan taas ei suhtauduta yhäkään tarpeeksi kriittisesti. Se, että rahaa tulee ja sitä ihan tehdäänkin on ok (ja toki täysin luonnollista silloin, kun hommasta tulee oikeasti työ), kunhan se tehdään rehellisesti, avoimesti ja laillisesti.
Suositteletko bloggaamista, jos haaveilee toimittajuudesta?
No eivät ne kaksi asiaa mun mielestä ainakaan toisiaan vastaan taistele. Mutta en siis mitenkään “suosittelekaan”, siis juuri siitä syystä, että haluaa toimittajaksi. Mutta siis yleisesti suosittelen ihan jokaiselle, jonka mielestä homma tuntuu omalta!
Mistä sun kuvaustaito on peräisin?
Itseopittu ja -opeteltu. Kattokaapa jotain noita blogin alkuaikojen kuvia ja miettikää, mitä kuraa… Että pitkälle on tultu automaattisäädöillä ja paskalla kittiputkella kuvaamisesta, thank god :-D
Ahdistaako koskaan kun jengiä kiinnostaa sun yksityiselämä niin paljon?
Ahdistaa joskus. Mutta en kauheasti ajattele näitä asioita. Tai siis pyrin olemaan ajattelematta. Jos miettisin sitä, kuinka monta tyyppiä siellä näytön toisella puolella hengailee, en varmaan bloggaisi enää ollenkaan. Mutta onhan se kieltämättä vähän hassua, että tosi henkilökohtaiset asiat kiinnostavat täysin tuntemattomia ihmisiä.
Oletko koskaan miettinyt lopettavasi blogia ilkeiden tms. kommenttien takia tai jostain muusta syystä?
En ikinä kommenttien takana. Silloin, kun pistin NFV:n tauolle vuonna 2008 tein sen siksi, että mua alettiin tunnistella kaupungilla ja se ahdisti ja pelotti. Mutta sitten kun päätin aloittaa uudestaan olin päättänyt, että pyrin juurikin olemaan ajattelematta noita asioita ja olemaan seuraamatta lukijamääriä kauhiasti, nin pysyy järki päässä ja meikä menossa mukana :-D
Oletko miettinyt toista työtä blogin lisäksi tai lopettavasi blogia uuden työn takia?
Toki olen miettinyt muita hommia ja teenkin friikun duuneja aina välillä, mutta yleensä aina jotain uutta juttua harkitessani otan myös bloggaamisen tavalla tai toisella huomioon. Toivon, että ne hommat mitä tulen nyt lähitulevaisuudessa ainakin tekemään, ovat sellaisia joiden rinnalla blogi kulkisi kivasti.
Onko sun helppo olla kuvattavana esim. päivänasuihin?
Ei :-D Kai sen nyt näkee noista poseerauksistakin :-D Kyllähän se on helpottunut tässä vuosien varrella, mut en voi kyllä väittää nauttivani kameran edessä hengailusta, enkä todella hakeudu sen eteen esimerkiksi missään tilaisuuksissa tms. Päinvastoin meikä on yleensä se, joka ohittaa kuvausseinän kiireellä ja pakoilee kuvaajaa pitkin iltaa :—D
Nyt, kun sulla on tää blogi ja noita muitakin keikkaduuneja, joista saat rahaa, niin tekeekö ikinä mielesi lopettaa opiskeluita kesken ja tehdä vain hommia?
Ikinä ei ole tehnyt mieli lopettaa opiskeluja jo ihan siitä syystä, että lähes tapoin itseni siinä pääsykoeprosesissa :-D Ei mutta tosissaan, en kyllä muutenkaan edes harkitsisi, haluan hoitaa ton homman kunnialla finaalin. Se on kyllä totta, että mun opiskelutahti on töiden takia hyvin hidasta, mutta onneksi yliopistolla ymmärretään.
Kun aloitit blogin pitämisen, mistä löysit lukijasi? Eli mitenkä sait blogisi näin suosituksi?
Sitä mun täytyis kysyä teiltä! En tosiaan osaa sanoa, miten kaikki tapahtui.
Mistä asioista sä itse tykkäät lukea blogissa?
Laadukasta tekstiä, hyvää ja fiksua huumoria, jalat maassa olevan, mukavalta ja mielenkiintoiselta vaikuttavan aidon tyypin juttuja.
Onko blogin pitäminen vaikuttanut ihmis-/kaverisuhteisiihi?
Aika vähän. Ystävät ovat tosi kivasti sopeutuneet ja oppineet elämään tän kanssa, vaikka suurin osa päästääkin aina pari kirosanaa ja turhautunutta huokausta suustaan, kun kaivan kameran esille :-D
Mikä sai sut alottamaan bloggaamisen ja mikä oli nuorena sun unelma-ammattisi?
Bloggaaminen vaan tuntui alusta asti tosi omalta hommalta. Oon aina kirjoittanut paljon ja sitä rakastan, mutta tässä yhdistyi sitten myös toi toinen mielenkiinnon kohde eli muoti ja pukeutuminen, joka oli sellainen aihe josta en muuten omassa elämässäni, omien ystävieni kanssa keskustellut käytännössä yhtään. Blogista tuli sitten paikka niille jutuille ja sille osalle musta.
Lapsena mun unelma-ammatti oli laulaja, sitten siihen rinnalle tuli unelma kirjailijan ammatista. Myöhemmin, ehkä yläasteikäisenä, se vaihtui sitten toimittajan ammatiksi.
Mitä teet tällä hetkellä työkses?
Bloggaan.
Ahdistaaks sua koskaan et kerrot niin paljo elämästäs blogissa?
En mä koe kertovani paljoa.
Onks kukaan ikinä pyytäny sulta nimmaria tai miten reagoisit jos pyytäisi?
On pyydetty :-D Ekan kerran kun tapahtui, olin ihan puulla päähän lyöty. En mä mitään nimmareita voi rustailla, enkä voi käsittää miksi joku sellaisen multa haluaisi, tuntuu niin absurdilta ettei kyllä varmasti ikinä kykene :-D
Onko sulla mitään semmosta bucket list -tyyppistä hommaa asioista, joita sun täytyy tehdä/kokea elämäsi aikana?
Ei mulla mitään konkreettista listaa ole, mutta haluisin tehdä, kokea, saavuttaa, nähdä ja tuntea paljon.
Millon sun blogi muutti Indiedaysille?
Heti silloin, kun ID perustettiin, eli tammikuussa 2010.
Saatko paljon ilkeitä kommentteja? Satuttaako ne sua vain hetken vai saatatko jäädä hautomaan niitä pitkäksikin aikaa? Vai etkö välitä laisinkaan?
En mä omasta mielestäni saa enää mitenkään paljoa, aikoinaanhan niitä kyllä puski aikamoisia määriä. Ei kyllä tule mieleen montaakaan, jotka olisivat jotenkin ihan tosissaan satuttaneet niin, että niitä olisi miettinyt pidemäänkin – toki voi ärsyttää, suututtaa tai loukata hetkellisesti. Sellaiset kommentit tuntuvat ikävimmiltä ja voivat sitten ihan sattuakin tosi pahasti, jotka käsittelevät jotenkin esimerkiksi mulle läheistä ihmistä.
Ja kenenkään on turha sanoa, ettei välittäisi laisinkaan. Ihmisiä täällä ollaan, ihan näytön molemmin puolin. Ei se niin mene, että vain lukijoilla olisi oikeus loukkaantua jostakin, mitä bloggaaja tekee – ollaan ihan samassa suhteessa ihmisiä ja meillä molemmilla on ihan yhtälainen oikeus pahoittaa mieli, tai anonyymikielellä “vetää herneet”.
Mutta tosiaan, musta tuntuu että anonyymikommentointi ja loanheitto suomalaisissa blogeissa on ylipäätään vähentynyt nyt viimeaikoina, mistä lie johtuu. Onks joku muu tehnyt samanmoisia huomioita?
Puhutko oikeessa elämässä tollee miten kirjotat tänne blogiin?
En ymmärrä kysymystä :-D Joo?
Oletko koskaan ajatellut, että tapaisit jonkun lukijasi ja menisitte yhdessä shoppailemaan ja saisit vapaat kädet stailata hänet? Minusta ajatus kuulostaa mukavalta ja hauskalta! Voisit myös tehdä postauksen yhteisestä päivästänne.
No nyt torstaina oli esimerkiksi semmonen päivä, tai siis ilta siellä Forumin ONLYssä :-)
Nämä “muotiblogit” nykyisin mainostaa kaikkia tuotteita, jos saavat ne ilmaiseksi niin oletko koskaan mainostanut mitään “oikeista syistä” ilman että olet saanut ilmaiseksi kyseistä tuotetta? Esim. linkittänyt vaikka jengiä seppälä.fi -osoitteeseen josta olet ostanut rahalla jotain.
Kysytkö tosissasi? Kyllä, luonnollisesti ja juuri näin. Mainostan tai mainitsen jostain tuotteesta sitten niin, että olet hankkinut sen itse tai saanut ilmaiseksi blogin kautta, mulla on siihen ihan samat kriteerit. Maksusta en linkitä tai kirjoita mistään, ellen oikeasti allekirjoita hommaa/tuotetta/kirjoittaisi siitä muutenkin. Ja jos kyseessä on mainos, jokin linkki josta bloggaaja hyötyy jotenkin rahallisesti tai ilmaiseksi saatu tuote, siitä on mainittava. Meillä on Suomessa piilomainontalaki. Huh. Kammottavaa nähdä, miten jotkut sitten kusevat meidän kaikkien bloggaajien muroihin niin pahasti, että kysellään tuollaisia. Toisaalta, mieluummin tässä asiassa ylikriittinen kuin täysin sokea, joten peukkua siitä.
Olet kuitenkin yksi luetuimmista “muotiblogeista” niin onko nyt siis muotia naisilla että kuljetaan pipo vedettynä naamalle joka tilanteessa?
Joo, on. Olet sisäistänyt blogini syvimmän pointin ja opetuksen.
Mitä jos sun lukijakuntasi tippuisi vaikka puolella niin jatkaisitko edelleen bloggaamista vai menettäisitkö innostuksesi siihen?
En osaa kuvitella, että lopettaisin.
Ootko tavannu julkkiksia työs ansiosta, kuka on ollu siisteintä tavata?
Vihaan sanaa “julkkis” :-D Siistein tapaaminen oli ehkä Rachel Zoen kanssa.
Minkä editointi ohjelmaa käytä, esim kuin teet kollaaseja?
Photoshopia, tällä hetkellä CS5:sta.
