Takki ja bootsit Monki, paita (ikivanha) ja laukku H&M, farkut Dr. Denim.
/ Jacket and boots Monki, shirt (ancient) and bag H&M, jeans Dr. Denim.

Siinä eilisen pinkomispäivän asua, tai ainakin yhtä niistä. Kaivoin eilen esille tuon Monkin parkan ensimmäistä kertaa sitten kevään, tuntui jotenkin hassulta juoksennella kaupungilla ihan kunnon rotsi päällä ilman, että edes läkähtyi. Ja maassakin on jo näköjään vähän kellertäviä lehtiä. Niin joo, ja meikäläisen synttäreihin tasan kuukausi. On se jännä. Ensin sitä kesää odottaa kuin kuuta nousevaa ja hupsista keikkaa se onkin ohi. Nopeammin kuin ehdit tavata pik-nik tai mök-ki-reis-su tai Suo-men-lin-na. Sinne meni, hei hei. Ja ihan oikealle piknikille taisin tosiaan “ehtiä” kerran, mökille kaksi pikaista kertaa ja Suokkiin en kertaakaan. No, tuoleehan sieltä aina se seuraava. Ja sen jälkeen ehtii taas päivitellä sitä, kuinka nopeasti se taas menikään ohi.

P.S. Uskollinen ystäväni silmätulehdus tuli taas kylään. Hyvähyvähyvä.

Huhhuh mikä kiirepäivä, yhtä sinkoilua ja kimpoilua aamuseitsemästä asti ja samalla sykkeellä mennään ihan myöhäiseen iltaan asti. Eipä siinä, tarvitaanhan sitä näitäkin päiviä, jotta osaa sitten arvostaa niitä vähän rauhallisempia. Ja ylläolevat kuvathan ovat juurikin yhdeltä sellaiselta, nimittäin eiliseltä. Käväisin myöhäisellä laiskottelulounaalla Vapianossa, nautiskelin sadepilvien läpi tunkeutuvasta syysauringosta ja käppäilin vaan pitkin poikin kaupunkia. Kaipa se oli jotain akkujen latailua tän päivän koitoksia varten.

Ja niistä koitoksista puheenollen, nyt en sais kyllä millään jumiutua jaarittelemaan tähän, vaan mun pitäis olla jo pinkomassa seuraavaan paikkaan. Palaillaan tänään illalla tai huomenna aamulla vähän paremmalla ajalla, heipat!

Sadepäivän aktiviteetteja: varmaankin viimoisten mansikoiden mutustelu, lehtien lueskelu, sähköpostilootan läpikahlaaminen ja kutsuihin vastailu, sekä jo kauan katsomista odottaneiden YSL- ja Lagerfeld-dokkareiden korkkaus.
Voishan sitä kai pöllömminkin syksyisen aamupäivän viettää. Siis kyllä, tänään kuulemani mukaan alkoi syksy. Ja mikäli omiin silmiinsä on yhtään uskomista, niin siltä se kyllä kieltämättä vähän näyttääkin.

Nyt se ois kuitenkin poistuttava pois turvallisten neljän seinän sisältä tuonne harmaaseen sateeseen, mua odotellaan kaupungissa. Onneksi on vaaleanpunainen sateenvarjo. Ehkä mä selviän.

Oon mä kyllä aikamoinen kettu, kun tiputtelen teille näitä ostoksia tälleen muka vaivihkaa pitkin viikkoa – ihan niin kuin ette näin muka tajuaisi kuinka paljon kaikkea sitä tulikaan haalittua mukaan, hah.
No oli miten oli, kuvan täydellinen syysrotsi on H&M:ltä ja tällä hetkellä jopa syypää siihen, että oon alkanut vähän odottelemaan ilmojen viilenemistä. Rakastan takin väriä, pehmoista matskua, olkapäiden toppausyksityiskohtia, kultaisia vetskareita ja no, kaikkea.

Mutta se siitä, nyt mä nappaan uljaan valkoisen ratsuni alleni ja kiidän keskustaan iltapalalle. Rentouttavaa sunnuntai-iltaa teillekin ihanat!